Tuulessa tuntuu tuoksua kesän,
miksi sen nyt vasta huomasin?
Pimeä syksy, talvi tuhat vuotta,
mut kesä tuli kuitenkin.
Tänä suvena lepään, nukun aamuisin pitkään,
en hiuksia laita, en ajattele.
Myöhemmin siivoan, jos sittenkään,
annan olla, kun en kykene.
Huomenna ehkä avaan oven, ylitän rosoisen kynnyksen.
Katselen maailmaa kädessäni, mitä sillä tekisin?
Huokailen tovin, taskuun sen kätken,
entä jos vielä miettisin.
Sisällä pauhaa, ulkona tyyntä,
kätköstä maailmaa huutaa mua.
Sen esille kaivan, esitän pyynnön:
Opeta, mut älä anna unohtua.
Lähden katsomaan, mikä minua odottaa.
Kommentit