Nyt tämän kirjoituksen voi jo julkaista, kun Pukki luultavasti on hoitanut osuutensa...

Pari viimeistä viikkoa ennen joulua kuluivat oikein rattoisasti, kun suunnittelin, piirsin, sahasin, liimasin ja maalasin... Myös herra Säätö oli talkoissa mukana ja asensi koneistot ja viimeisteli työt lakalla. Ja tällaisia niistä sitten tuli (menivät joululahjoiksi herra Säädön siskon ja veljen lapsille):

"Schipperke"

"Humma"

"Katti"

"Pukki"

Olen joskus ennenkin todennut ja totean taas, että "viime tipassa" on jokin maaginen voima, sillä töistä tulee usein paljon parempia kuin osasi odottaa. Ja nyt taas kävi niin. Jos olisin väkertänyt nämä jo kesäkuussa valmiiksi, niin luulen, että olisin viimeistään nyt halunnut "heittää näillä vesilintua". Kummallista tosiaan, mutta kai se on sitä, ettei "vanhoista jutuista" jaksa enää innostua, vaan kaikkein paras on luovuttaa työnsä pois silloin, kun ne ovat "tuoreita".

Vielä kerran...