Innostuin kuvaamisesta, kun kummitätini avasi aiheeseen liittyvän blogin ja toisenkin. Kameran sielunelämästähän minä en juuri mitään ymmärrä (herra Säätö tuossa vieressä kaiveleekin käyttöohjetta esille), mutta helposti innostuvana ihmisenä en anna sen häiritä. Ehkä mun kuvaustyyli ja -asenne onkin vähän sellainen, että "räpsinpä nyt jotain ja katotaan, jos vahingossa joku kuva olisikin hyvä tai edes kohtuullinen".
Viime viikonloppuna sitten pelattiin herra Säädön kanssa kuvapeliä, jossa sääntönä oli, että molempien tulee kuvata samaa kohdetta toisen kääntäessä selkänsä, ettei voi vahingossakaan saada vaikutteita toiselta. Kuvauskohteita oli alle kymmenen ja pelin loppupuolella alkoi jo kovasti tympäistä: "Eihän tästä nyt tule mitään, tylsääkin tylsempää kaikki".
Tässä kuitenkin muutamat kuvaparit (yllä minun ja alla herra Säädön versio):
Koivu
Pihalamppu
Auto
Tämmösiä. Herra Säätö on näiden (ja muidenkin) kuvien perusteella jotenkin teknisempi kuvaaja kuin minä. Se on tietysti aika loogista, jos ammattinimike on "tekninen dokumentoija" ja työ on käyttöohjeiden laatimista (valokuvien kera).
Ensi viikonlopulle suunniteltiin jo uutta peliä, mutta nyt ei määrätäkään kohteita, vaan keksitään aiheita, joiden mukaan sitten taas räpsitään toiselta salassa.
Vaikkei tulokset vielä oikein tyydytä, silti tämä on aika jännää!
Kommentit