Pahoittelen, että en ole päivittänyt blogia aikoihin, on ollut niin paljon kaikenlaista ja työharjoittelu tiristää minusta päivittäin kaikki "toimintamehut" irti. Iltaisin jaksan hädin tuskin käydä kaupassa, katsoa Dr. Philin ja neuloa muutaman kerroksen ennen kuin kaadun sänkyyn. Mutta ihan onnellinen mä silti oon, väsynyt vaan.

Koti-ikävä voimistui tuossa alkuviikosta ja se vei toimintakyvyn hetkellisesti, joten itkeä pillitin yhden illan, mutta se todella auttoi! Kävin viikonloppulomalla Vantaalla kummitätini ja -setäni luona ja sen päätteeksi olikin melkoisen haikeaa hypätä laivaan ja palata tänne. Oli niin mukava viikonloppu!!! Ja mitä tulee koti-ikävään, niin jäljellä on enää kaksi kuukautta ja sitten olen kotona herra Säädön kainalossa ja Neiti Basenjin makoilualustana! Ihanaa...

Mitäs muuta mulle onkaan täällä tapahtunut, öö... No, ainakin hyviä kenkäostoksia olen tehnyt! Ensinnä jo se, että meikäläisen hentoon, numeroa 43 olevaan räpylään löytyi kengät, on erittäin hieno saavutus! Ja sitten se, että sain kahdet kengät yksien hinnalla, on myös huippujuttu!

Työharjoittelussa on edelleen ollut kivaa ja tosi mielenkiintoista. Tällä viikolla olen ollut seuraamassa toista ryhmää ja mennyt töihin vasta klo13 ja päässyt jo 17.30 kotiin. Aamuisin olen siis saanut nukkua pitkään ja heräillä ihan rauhassa. Silti pidän enemmän aikaisista aamuista ja yleensäkin aamupainoitteisesta työskentelystä. Olen ihmettellyt kovasti sitä, kuinka estottomasti oppilaat ottavat minut vastaan vaikkei meillä olekaan yhteistä kieltä. Ainoa kieli, jota osaamme keskenämme puhua, on elekieli eli kehonkieli, ilmeet, eleet ja kaikenlainen muu huitominen... Ja vaikka sanon sata kertaa, että "Ma ei saa aru, ma ei räägi eesti keel" niin silti ne on hetken päästä vetämässä hihasta ja selittämässä jotain eestiksi. Ja mun mielestä se on tosi mukavaa ja sen vuoksi mä koko ajan pakosta opinkin enemmän kieltä ja alan saada "aru". Ja olen mä jo yrittänyt puhuakin vähän ja kummasti ne vaan ymmärtävät. On niin harmi, etten voi osallistua kielikurssille, kun ois niin kiva jutella pitempiäkin lauseita ja ymmärtää enemmän...

Perjantaina mulle tulee tänne ensimmäinen vieras! Mun ystävä "Hewi" tulee tänne viideksi yöksi ja mä olen jo ihan täpinöissä! Seuraavana viikonloppuna tulee sitten äiti ja isä, sen jälkeen opiskelijaryhmä mun koulusta ja sitten herra Säätö veljensä ja hänen vaimon kanssa! Niin ja Sarpan porukka onkin sitten viimeisenä täällä mun vieraana. Joten jos tää blogi ei taas piakkoin etene, niin tässä on syy...

Tänään mulla oli kyllä tosi ihana päivä töissä. Oppilaat oli jotenkin tosi hyvällä ja vekkulilla tuulella ja hauskaa riitti. Heillä oli myös musiikintunti, jolle minäkin sain osallistua ja laulaa Eestin kansallislauluja. En saanut sanoista "aru", mutta komiasti vaan vedin muitten mukana. Ja mikä mukavinta, musiikinopettaja soitti minulle Sibeliuksen Finlandiaa, kun muutama oppilas ja minä saimme vuorollamme olla "potilaita", joita hän paransi musiikilla. Tämä leikki perustui seminaariin, jota hän oli ollut Ranskassa seuraamassa ja nyt hän sitten demonstroi meille, kuinka musiikilla parannetaan ihmisiä. Kun tuli minun vuoroni, niin opettaja kertoi seuraavanlaisen tarinan:

"Kuulkaa nuoret! Tänään meillä on joukossamme sellainen erityinen potilas, joka on vieraalla maalla aivan yksin ja ilman ystäviä. Hän ei osaa puhua kuin suomea ja hän on todella yksinäinen. Ja nyt, kop kop kop, paikalle saapuu pianisti ja kysyy "Tere Saara! Kas sulle meeltib klaverimuusika?", mutta Saara ei ymmärrä. Sitten pianisti sanoo ainoastaan "Sibelius" ja Saara nyökkää."

Ja sitten musiikinopettaja ohjasi minut istumaan pianon viereen ja alkoi soittaa Finlandiaa.

"I played it only for you Saara. Only for you. How do you feel now? (Minä soitin vain sinua varten, Saara. Vain sinua varten. Miltä sinusta nyt tuntuu?)"
"I feel very good... (Minusta tuntuu tosi hyvältä...)"
"No, no, no. Räägi soomeks! (Ei, ei, ei. Puhu suomeksi!)"
"No musta tuntuu rauhalliselta, mutta vähän haikealta. Mulla on ikävä kotiin..."
"What kind of things came to your mind while I was playing? (Minkälaisia asioita tuli mieleesi, kun soitin?)"
"Koti, perhe, järvet ja metsät, sininen ja valkoinen..."
"Very good. It was only for you Saara! You others, you were just an audience behind a window, so you needed to be quiet! Very good. Next patient! (Oikein hyvä. Se kappale oli vain sinulle, Saara! Te toiset olitte vain yleisö lasi-ikkunan takana ja teidän täytyi siis olla hiljaa! Oikein hyvä. Seuraava potilas!)"

Ja niin mua sitten hoidettiin Sibeliuksen avulla ja kyllä se totisesti mukavalta tuntui!

Minusta pidetään siis hyvin huolta täällä, joten kaikki hyvin!

Käyn taas kirjoittelemassa, kunhan kerkeän. Ja jos neuletyö etenee ja jopa valmistuu, niin kuvia on luvassa.

Head aega!