Juu, niin se vaan iski tauti vierailla mailla. Röörid on dugossa ja gurkku on gipeä! Olin yhden päivän poissa töistäkin, kun oli niin epätodellinen olo, että kaivauduin kahden täkin alle. Siinäpä se päivä menikin katsellessa auringonvalon leikkiä huoneeni seinillä. Väga huvitav (tai jotain)...

Ööh, mitähän muuta... Mulla on aina ajatus sekaisin siitä, mitä olen kenellekin kertonut ja tuntuu, että jos alan nyt jostain asiasta puhua, niin olen sen kuitenkin jo kertonut. Noh, hätäisesti keksittynä ratkaisuna kannattaisi varmaan lukea mitä on viimeksi kirjoittanut... Onko elämä oikeasti näin helppoa?

Täällä on ollut aika kauniita päiviä ja hyviä kelejä. Pakkasta on vähän, mutta minulla vaan on ihan sairaan kylmä. Olen aikani kuluksi kehittänyt teorian, miksi olen pikkupakkasilla ihan jäässä ja -20 asteen pakkasilla kuin kotonani. Ongelmana on meri ja sen tuoma kosteus. Mutta en minä vielä niin pitkälle ole kuitenkaan päässyt, että tietäisin, miten ne liittyvät tähän asiaan. Eikö se olisi jo liikaa vaadittu artesaanilta ja puolivalmiilta sosionomilta? :D Että mulla on toisinaan kivaa näitten ajatusten kanssa! Ja en mä oikeasti ole näin tyhmä, mutta en vaan jaksa aatella. Antakee armoo... :D

No juu, se siitä. Kohta lähden kipittämään kohti satamaa, sillä isä ja äiti tulevat tänne viikonlopuksi näkemään minua. En kirjoittele enempää tämän räkäisen pääni kanssa ja ensi kerraksi lupaan jotain vähän fiksumpaa.

Voikaa hyvin ja pysykää terveinä!