Ostin kesällä valmiin puvun siskon häihin, kun sain kunnian olla kaaso. Pukua piti ennen juhlia jo korjailla, jolloin ensimmäiset ongelmat näyttäytyivät ja purkujälki jäi pysyvästi kankaan pintaan eikä hävinnyt silittämälläkään.
Noh, juhlat juhlittiin ja ajattelin, että käytän puvun pesulassa, etten vaan itse pilaa sitä väärällä pesulla. Tänään sitten hain puvun ja sain pesula tädin ystävällisellä opastuksella huomata, että
a) tahrat eivät olleet lähteneet
(värejä säädetty, jotta tahra erottuisi paremmin!)b) pukuun oli tullut vekkejä ja kiristäviä kohtia, koska päällys- ja vuorikangas olivat reagoineet pesuun eri tavalla
c) saumoissa oli pahoja ratkeamia
eli PUKU ON TÄYSIN PILALLA!!!
Pesulan täti ystävällisesti ehdotti, että kokeiltaisiin vielä yhtä pesua, mutta se saattaisi kutistaa pukua pituus suunnassa. En kuitenkaan jättänyt pukua enää uuteen pesuun, sillä juuri kutistumista ei saisi tapahtua, koska puku oli jo valmiiksi niin lyhyt kuin se vain voisi olla näyttämättä siltä, että se on puolitangossa päälläni. Eli ei mitään mahkuja saada puvusta enää käyttökelpoista...
Puku oli mielestäni todella kaunis väriltään ja muodoiltaan, mutta en ymmärtänyt, että kangas ja koko puku loppujen lopuksi voisivat käyttäytyä näin arvaamattomasti ensin tehdessä muutostöitä ja sitten pestessä sitä (ja molemmat vielä ammatti-ihmisten suorittamana eli itse en ole mokaillut).
Ja ketä tässä nyt sitten voisi syyttää? En varmaan ketään, en mekon myyjää, en ompelijaa, en pesulan tätiä enkä edes itseäni, sillä emme kukaan voineet tietää eikä arvata. Kukkaroni on nyt kaikkiaan 350 € laihempi, siskon juhlat julhlittu ja mekko pilalla! Hilirimpsis!
Elämä todellakin on.
Kommentit