Tänään on ollut vähän sellainen mitäänsanomaton päivä. Ei mitään kunnon tekemistä, kun on huono sää eikä mikään sen puoleen kyllä oikein jaksa kiinnostaakaan... Potuttaa vaan.

Tulin taas Cafe Boulevardiin kikkailemaan nettiin, kun asunnolla olo tahtoo mennä esitelmien kuunteluksi Viron ja Venäjän historiasta: omistaja rouva on kovin puheliaalla päällä ja en keksi kaunista tapaa, jolla sanoisin, että "Nyt riittää, en tosiaan jaksa kuunnella."  Päivällä kävin kaupoilla, mutta eihän sielläkään tietysti koko päivää jaksa olla. Todennäköisesti mulla on nyt vähän sellainen negatiivinen vaihe kaiken suhteen. Kaikki, mikä on erilaista kuin kotona, ärsyttää: asiakaspalvelun tylyys, sekopäinen liikenne, "kolmen kielen loukussa" oleminen...

Perjantaina oli tosi tylsä päivä töissä, kun kaikki opettajat olivat koulutuksessa ja muut työntekijät eivät osanneet suomea saati sitten englantia. Olin totaalinen kielivähemmistö ja seurasin oppilaiden perässä kuin varjo, kun he menivät katsomaan saliin elokuvia (jotka oli dupattu venäjäksi ja tekstitetty viroksi!). Eipä ole pitkään aikaan tuntunut päivä niin pitkältä...

Odottelen tässä myös naisille ominaista "kerran kuussa"-ilmiötä ja mieli on matala siitäkin syystä. "Kirkastuin" viikolla Herra Säädölle mesen välityksellä ja miltei saman tien tunsin katumusta ärhentelystäni... Että pitää olla vaikeaa hallita tätä tunteiden kirjoa. Anteeksi vielä, Herra Säätö... Olet maailman tärkein ja rakkain minulle!

Noh, on jotain valoisaakin sentään tapahtunut. Nimittäin asunnolle tullut suomalainen tyttö on oikein mukava ja eilen juttelimme yömyöhään kokemuksistamme. Hän lupasi viedä minut viikon päästä saunaan hotelli Olümpialle!!! Sauna on 26. kerroksessa ja näköala kuulemma huikea! Mutta että saunaan... aah!

Jeps tällaista tänne tällä kertaa. Kaikki on hyvin, mieliala tekee vaan välillä tepposiaan! Eli "nou hätä"!