Jes!!! Jes!!! Päk tu te netti ögen! Luulin kuolevani informaatiokatkokseen... :D

Juup, täällä ollaan Viron pääkaupungissa, Tallinnassa. Saavuin eilen puoli neljän aikoihin ja pääsin heti asunnolleni, joka on oikein kotoisan oloinen ja omistaja (joka asuu siinä myös) on todella herttainen vanha rouva, neuvoi jo minulle kaikki hyvät käsityöpuodit ja käytti minua Stockmannilla. Hän on ystävällinen ja auttaa kaikessa. Silti hirveä koti-ikävä iski nukkumaan mennessä, mutta kun sain unesta kiinni, niin nukuin kuin tukki.

Tunnistan itsessäni kulttuurishokin merkkejä ja äskenkin tänne yliopistolle kävellessä olin jäykkä kuin rautakanki ja pälyilin koko ajan ympäristöä, olen siis tullut jokseenkin vainoharhaiseksi (vai ovatko ne sitten harhoja vai oikeita pelkoja, tiedä häntä...). Ruoka ei maistu ja parasta, mitä voisin tällä hetkellä kuvitella on paluumatka kotiin. Mutta kun tänne asti olen kerta tullut, niin periksi en anna, perkules ("suomalainen sisu" ei siis ole vielä kadonnut tai edes heikentynyt vaikka ruisleivän syömisestä onkin jo muutama päivä)!!! :D

Tänään minulla ei ole ohjelmassa mitään erikoista. Pitää käydä ostamassa ruokatarvikkeita ja ehkä siinä sivussa käyn jo vähän katselemassa kaupunkia. Nettiä minulla ei siis asunnolla ole, joten joudun tulemaan joko yliopistolle tai kaupunkiin johonkin nettikahvilaan, mikäli mielin päästä nettiin. Toisaalta se saattaa olla hyväkin, niin en jumitu vapaa-aikoina kokonaan asunnolle.

Eipä tässä tämän kummempia, kirjoittelen taas seuraavan kerran. :D